Sanna Pesonen

Liikuntakulttuurin muutos on ollut Suomen lähihistoriassa raju. Kuntoliikunta alkoi kasvaa lisääntyneen vapaa-ajan, työn ruumiillisen keventymisen ja arkiliikunnan vähenemisen myötä. Kuntoliikunnan yleistymisen myötä alkoi ilmaantua vaihtoehtoisia liikuntakulttuurin muotoja. Lajien kirjo kasvoi, liikunnan tarjonta ja harrastamisen tavat monipuolistuivat ja lajien eriytyminen alkoi. Vuonna 1980 perustettiin yli 3700 uutta liikuntajärjestöä. Mitä enemmän aikaa kului, muuttui liikuntakulttuuri monipuoliseksi, teknillisemmäksi, välineellisemmäksi ja kaupallisemmaksi. Nykyään lajien ja lajiliittojen, liikuntaseurojen, penkkiurheilulajien sekä liikuntavarusteiden ja -välineiden määrä on suuri verrattuna muutaman vuosikymmenen takaisiin aikoihin. Liikuntapaikat ovat monipuolistuneet. Liikunnan ja urheilun käsitteet ovat laajentuneet asioiksi, joita ei aiemmin ole edes mielletty liikuntaan tai urheiluun. Itkosen (1996) sanoin voidaan puhua eriytyneestä liikuntakulttuurista. (Zacheus 2010, 2-3.) Uusia lajeja ja liikuntamuotoja syntyy jatkuvasti eli voidaan sanoa liikuntakulttuurin elävän murrosvaihetta (Haarma 2010,22).

Kuva

Matalan kynnyksen liikunta

Opiskelijoiden liikuntaliitto on kehittänyt järjestöstrategian, jonka tavoitteena on saada opiskelijat liikkumaan vähintään terveytensä kannalta riittävästi ja saavat viimeistään opiskeluaikana kimmokkeen elinikäiseen liikunnan harrastamiseen. Toiminta-ajatuksena vuodelle 2015 Opiskelijoiden Liikuntaliitto madaltaa opiskelijoiden kynnystä lähteä liikkumaan. He esim. tukevat liikkumattomien liikuntaharrastuksen aloittamista, tukevat kuntoilijoiden ja harrastajien liikunnallisuutta sekä tekevät työtä saavutettavien, esteettömien, yhdenvertaisten ja houkuttelevien liikuntapaikkojen ja liikuntapalveluiden eteen. Opiskelijoiden Liikuntaliitto haluaa olla myös edunvalvonnallinen liikunnan palvelujärjestö, joka vaikuttaa kansainvälisesti opiskelijamyönteisen, yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen opiskelijaliikunnan ja -urheilun edistämiseksi (Opiskelijoiden Liikuntaliitto, 2014.)

Nuori Suomi haluaa myös auttaa osaltaan madaltamaan liikunnan kynnystä. He ovat kehittäneet nettiin "ideaoppaan matalan kynnyksen liikuntakerhotoimintaan". Ideaoppaassa kerrotaan matalan kynnyksen toiminnasta näin; "matalan kynnyksen toiminta mahdollistaa ohjattuun liikuntaan osallistumisen riippumatta lapsen tai nuoren taustasta ja kyvyistä. Toiminta palvelee kaikkia osallistujia, mutta erityisesti vähän liikkuvia lapsia. " Matalan kynnyksen toimintaa voi järjestää mikä tahansa kerhotoimintaa järjestävä taho esimerkiksi urheiluseura, yhdistys, kunnan liikunta-, koulu- tai nuorisotoiminta sekä yksittäinen koulu. (Nuori Suomi, 8.)

Oppaaseen pääset täältä!

Omaa pohdintaa

Monipuolisuutta ja erilaisia näkökulmia täytyy olla, jos halutaan lähteä kehittämään liikuntakulttuuria. Ihmisten tarpeet ja ajatukset muuttuvat muuttuvan ja kehittyvän maailman mukana. Tämän vuoksi monipuolisuus liikunnassa ja liikuntakulttuurissa on tärkeää muistaa. Liikuntakynnyksen madaltaminen on tärkeä ja suuri osa liikuntakulttuuria, koska vain silloin saamme useampia liikkumaan ja mahdollisesti löytämään oman lajin/harrastuksen, mitä ei olisi välttämättä muuten löytänyt. Erilaiset yhdistykset ja liitot ovat kantaneet oman kortensa kekoon liikunnallisemman tulevaisuuden eteen, missä ei tarvitse miettiä, että uskaltaakohan sitä liittyä joukkueeseen tai seuraan.